Oman sielun ääni joka ei osaa päättää mitä se sun keholle kertoisi. Kaipausta joka vois tappaa sut vaiko inhoa, pettymystä ja katkeruutta?
Ehkä pahemman luokan ahistus iltoja taas hetkeen. Pieni aika sitten niitä oli paljonkin, kunnes sain asetettua tavanomaisen envälitämistään asenteen päälle. Mistäkö tämä sekaisuus sitten pöllähti ilmaan taas? Sitä mä en tiedä.
Niitäkin hetkiä taas kun tekisi mieli kertoo asioita ja tuntemuksia erinäisille ihmisille mutta sitten tajuaa että on vaan parempi pitää se suu kiinni supussa niin kaikki muut ovat onnellisia ja tietämättömiä paitsi minä.
Mieluummin se paha itelle kun niille joista välittää. Näin se kuuluu mun ajattelutapa aina, vaikka tiedän että pitemmänpäälle se koituu helvetin raskaaks.
Mä tiedän että tää on aika tylsistyttävää luettavaa teille lukijoille mutta täytyy nyt johonkin saada purettua näitä typeriä mietteitä.
Ahdistus sucks. Oo onnellinen, sulla on ahdistusiltoja mut mullon kokonaisia päiviä, joko ne on jostai pienistä tai täydellisen lapsellisista asioista tai sitte en tiedä syytä ollenkaa. :(
VastaaPoistaMut hei jos sä haluut puhuu nii mä kyllä kuuntelen.
Haha, luuleks ettei mul oo kokonaisii päivii? :D Joskus ne vaa kertyy nii perseilyks että pakko tulla raivoo tänne blogii :D
VastaaPoistaAinut paska on ku ei mul varsinaisesti oo mitää aihetta nii en ees tiä mitä pitäs puhuu :'D Pitäs varmaa vaa puhuu jotai sims kieltä vihasel sävyl
Ei mullakaa. yleensä. tai sit ei vaa kehtaa sanoo tai myöntää itelleen et miks kun se syy on nii lapsellinen että iha hävettää. :(
VastaaPoista