Oh yes, I am alive.

Mutta vain niin totaalinen jumitus.. Olishan sitä jotain juttuja mitä olis voinut kuvailla ja tehdä kirjotuksen niistä. Ei vaan nyt ole jaksanut kaivaa tuota kameraa ja niitä kuvattavia juttuja esiin. Teen sitten iiiison ostos ja joululahja kirjotuksen tammikuun alussa, kun olen palannut kauan odotetulta Berliinin reissulta :)

Väsymystä, iloa, venailua, ikävää, ärsytystä.

Tänään on ollut hyvin tunnetila pitoinen päivä. Aamulla se alkoi kauheasta väsymyksestä, joka oli jättää mut sänkyyn jatkamaan nukkumista.
Aamupäivällä tulin hyvin iloiseksi, kun saimme varattua Berliinin matkamme, itse matkasta olen todella iloinen, ja siitä että ajankohta siirtyi parilla päivällä joten pääsen juhlistamaan uutta vuotta mukavien ihmisten kanssa.
Venailukin johtuu tuosta Berliinin matkasta, en jaksa odottaa!
Ikävän tunne tuli kun jouduin lähtemään takaisin helsinkiin, oltuani kahvilla parhaan ystäväni kanssa. Häntä nyt en ole nähnyt pariin viikkoon, ei sinäsä pitkä aika, mutta kun on tottunut näkemään monta kertaa viikossa.
Ärsytys taasen johtui junamatkasta... En voi ymmärtää, miten nykypäivän kakarat eivät osaa käyttäytyä. Joku ilmeisesti isosisko ja pikkuveli matkustivat yksinään junalla, ja jumankeuta sitä riehumista. Ne perkeleet repivät niskatyynyt irti penkistä, mäiskivät niillä toisiansa, huusivat, kiljuivat ja nauroivat niin että koko pendolino oli varmaan suistua kiskoilta. Jo pelkästään se, että näin tuota riehumista, alkoi ärsyttämään. Onneksi oli mp3 niin en sentään kuullut tuota mellakkaa muulloin kuin biisin vaihtuessa.

Ärsyttää myöskin suuunnattomasti, miten olen päästänyt itseni leviämään leveyssuuntaan näinkin paljon. Tässä kun katselin vanhoja kuvia, huomasin asian todellisen laidan. Se on hassua kuinka sitä valheellisesti itsensä näkee (tässä tapauksessa en tarkoita ''yhyy yhyy olen läski'' tapauksia, kun laiha nuori tyttö katsoo itseään peilistä. Toki ihmiset voi ajatella että mistä tuo tietää ettei ole itse kyseiseen lokeroon menevä, mutta he ovat väärässä. Vaatetusalalla kun olen, huomaan jo monissa mittaus tilanteissa että tuppaa tuo ympärysmitta oleen kasvanut. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain, tästä päivästä lähtien.

Kuva on niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta kun ei tarvinnut manata leveyttänsä, eikä miettiä junassa istuessa että näkyykö läskit.


Tänä aikana vielä viihdyin itsenäni.


Tämä kuva ompi otettu n. vuosi sitten, tässä alankin oleen jo pullukka.


Tämä kuva on otettu nyt aika lähiaikoina. Verratkaa ekaan ja tähän niin huomaatte jo pelkästä naaman muodosta.



Se, kuinka laiha joskus olin, ilmenisi varmasti parhaiten kuvasta jonka kaverini joskus otti laivalla hytissä, kun sain raivarin, etsiessäni jotain tavaraa laukusta mitä ei sitten löytynyt. Ja minkä takia en tätä kuvaa näytille laita, johtuu kuvakulmasta. Nimittäin kaverini otti kuvan juuri sillä hetkellä kun järjestin itkupotkuraivaria kontillani olkapäät maassa ja takapuoli kameraan. Eihän siinä nyt mitään irstasta ole´, kun on vaatteet päällä ihan normaalisti mutta kumminkin.

Jospa kumminkin lopettaisin tämän ruikuttamisen tältä päivältä, ja painuisin nukkumaan. :)

Nopeusrajotukset ja ajokortti vaatimukset myös järven jäälle, kiitos.

Nyt se sitten on taas alkanut... Teini poikien p*lluralli tuolla järven jäällä jollain autonromuilla. Että voi ärsyttää kun hirveä pärrääminen kuuluu kokoajan, autonvalot vilkkuu ja itse jäällä kulkiessa saa pelätä, että nuo huligaanit kaasuttaa päälle.
Jos en ole vielä siis sanonut, äitini asuu saaressa tällaisen pienen järven keskellä. Olen nyt äitini luona vierailemassa. Hieman lomaa tuosta Helsingin hulinasta. Paluu sinne kyllä kutsuu tänään..
Aikamoinen lumisade on tuolla ulkona. Yleensä inhoan kun tulee liikaa lunta, mutta nyt on jopa ihan mukavaa katsella kun maa on puhtaan valkoinen, eikä ruskean harmaa siitä mössöstä mitä näkee helsingissä.



Ja tietenkin minä olen ostanut jotain!
Eilen käväisimme yhdessä sisustuskaupassa, jossa oli joku alennusmyynti menossa. Noh, minä sitten tietenkin löysin pari kivaa juttua :)

Siellä oli sellainen kori täynnä tällaisia hiussolkia, ja olin menettää silmäni kun katsoin hintalappua: 1e/3kpl. ^^ Ostin sitten 2 mustaa ja 1 vaaleanpunaisen. Ruskeanakin näitä oli, mutta ne olivat rumia.


Sitten kassalla oli telineessä aivan sairaan söpöjä huulirasvoja. Nekin olivat 1e/3kpl. Ostin itselleni punaisen, joka onkin kuvassa. Ja serkuilleni vaaleanpunasen ja vaaleansinisen.


Sitten tuossa lauantaina käytiin löytötavaratalossa.
Sieltä löysin aivan ihanan kellon :) Koriste kello vain. Noh ei se mitään, asuntoni on kohta Tampereen äänekkäin asunto, kun useat kellot tikittää eri tahdeilla.


...Ja näin 2 päivää tämän blogimerkinnän aloittamisen jälkeen, jatkan sanoilla: PERUN KAIKEN MITÄ SANOIN LUMISATEESTA. Että se olisi muka kivaa kun on puhtaan valkoinen maa ja sitä ei helsingissä näe. Voi kilin sanonko mikä, tänään ovesta pihalle astuttuani, astun yli polven ulottuvaan lumihankeen. Aura ei ollut vielä käynyt. Sitten, kun yritän poistua bussista, vastassa on metrin lumivalli, joka tekee kulusta helvetin vaikeaa. Kävellessäni pysäkiltä töihin, olen yltäpäältä lumessa. Silloin vasta onkin kivaa kun pääsee sisälle ja se kaikki lumi sulaa sun vaatteisiin ja päähän... Odotellessa siis kuumetta ja flunssaa.

Tänään aloitin nahkatossujen valmistuksen töissä :) Hauskaa hommaa, verrattuna niiden tilkkujen jurruuttamiseen. Nyt on paljon parempi ommellakkin, kun on ohuempi pohjaiset kengät. Unohdin viime viikolla siis ottaa ''työkenkäni'' mukaan.
Tänään kauhukseni ruokatunnilla huomasin, että puoliksi syömäni leipä, olikin hieman homeessa :( Yyh, homehdun nyt siis itsekin. Ärsyttäviä nuo vaaleat leivät, kun pilaantuvat niin nopeasti.
Käväsin töiden jälkeen ruokakaupassa, ja ostin huomiselle evääksi italiansalaattia. Olisin itse halunnut tehdä sen, mutta en muistanut mitä kaikkea siihen sitten tulee ja päätin ostaa valmiina. Huomenna voisi tehdä itse sitten parille seuraavalle päivälle. Ostin myös sienisalaattia, en tajua miksi mutta välillä iskee sairas sienisalaatti himo. Olen kai hieman pimahtanut.

Ääh, ehkä minä tästä lopettelen. Kirjoittaisihan tässä vaikka koko illan, koska juttuseura on rooman vallakunnassa. Eli siis poikaystäväni, joka pelaa jotain ihmeen sota peliä, joka keskittyy roomaan. Mutta juu, heippahei ja seuraavaan kertaan taas... (ellen satu hukkumaan tuonne lumeen)

If I fail something, I will be dead for sure.

Jippajei, työssäoppiminen on alkanut vallan mukavasti, aamusin herään 7.15 eli 30min enemmän nukkumista kuin normaalisti, jippii^^ Noh, tämä kostautuu kyllä työpäivän pituudessa, 17.00 asti siellä olen.
Työskentelen siis Helsinkiläisessä nahka ja turkis ompelimossa, jossa tehdään mittatilaustöitä ja korjauksia. Hurjaa hommaa. En tietenkään saa ommella mitään asiakastöitä, ainakaan vielä ja tuskin ollenkaan. Ratkon niitä kylläkin. Ja tästä tuo otsikko tuleekin, jos mä menetän keskittymiseni, suhasen siihen kalliiseen nahka tai turkis vaatteeseen --> reikä --> vihanen liikkeen omistaja niskas --> vielä vihaisempi asiakas niskassa --> 800-2000e lasku minulle <3 Noh, en ole tähän asti vielä mokannut mitään, kopkop...
Työpaikkani lähellä/alla tehdään jotain räjäytys töitä, välillä sitä pääsee hätkähtämään jos ei kuule sitä varoitus ääntä ennen räjähdystä.
Siellä menee päivät aika nopiaa, mutta kun pääsen bussiin ja kotiin, olen niin väsynyt ettei jaksaisi tehdä mitään. En ole tottunut tällaiseen rytmiin vielä :)
Ruoakseni olen tämän viikon syönyt pelkkiä leipiä, koska tuolla ei ole mitään mikroa tai uunia millä lämmittää vaikka kotona tehtyä ruokaa. Siispä tein tänään kanasalaatin, minkä popsii mainiosti kylmänäkin :) Alkoi nuo meetwursti leivät kyllästyttään pahasti.
Tänään pääsin kokeilemaan nahkakonettakin jo ^^ Kivaa. Hieman ärhäkkä se oli, mutta eiköhän tuohon totu. Huomenna lisää harjoittelua sitten :).
Mutta eipä tässä muuta, seuraavaan kertaan siis.