sunnuntai 12. joulukuuta 2010

Väsymystä, iloa, venailua, ikävää, ärsytystä.

Tänään on ollut hyvin tunnetila pitoinen päivä. Aamulla se alkoi kauheasta väsymyksestä, joka oli jättää mut sänkyyn jatkamaan nukkumista.
Aamupäivällä tulin hyvin iloiseksi, kun saimme varattua Berliinin matkamme, itse matkasta olen todella iloinen, ja siitä että ajankohta siirtyi parilla päivällä joten pääsen juhlistamaan uutta vuotta mukavien ihmisten kanssa.
Venailukin johtuu tuosta Berliinin matkasta, en jaksa odottaa!
Ikävän tunne tuli kun jouduin lähtemään takaisin helsinkiin, oltuani kahvilla parhaan ystäväni kanssa. Häntä nyt en ole nähnyt pariin viikkoon, ei sinäsä pitkä aika, mutta kun on tottunut näkemään monta kertaa viikossa.
Ärsytys taasen johtui junamatkasta... En voi ymmärtää, miten nykypäivän kakarat eivät osaa käyttäytyä. Joku ilmeisesti isosisko ja pikkuveli matkustivat yksinään junalla, ja jumankeuta sitä riehumista. Ne perkeleet repivät niskatyynyt irti penkistä, mäiskivät niillä toisiansa, huusivat, kiljuivat ja nauroivat niin että koko pendolino oli varmaan suistua kiskoilta. Jo pelkästään se, että näin tuota riehumista, alkoi ärsyttämään. Onneksi oli mp3 niin en sentään kuullut tuota mellakkaa muulloin kuin biisin vaihtuessa.

Ärsyttää myöskin suuunnattomasti, miten olen päästänyt itseni leviämään leveyssuuntaan näinkin paljon. Tässä kun katselin vanhoja kuvia, huomasin asian todellisen laidan. Se on hassua kuinka sitä valheellisesti itsensä näkee (tässä tapauksessa en tarkoita ''yhyy yhyy olen läski'' tapauksia, kun laiha nuori tyttö katsoo itseään peilistä. Toki ihmiset voi ajatella että mistä tuo tietää ettei ole itse kyseiseen lokeroon menevä, mutta he ovat väärässä. Vaatetusalalla kun olen, huomaan jo monissa mittaus tilanteissa että tuppaa tuo ympärysmitta oleen kasvanut. Pitäisi varmaan tehdä asialle jotain, tästä päivästä lähtien.

Kuva on niiltä vanhoilta hyviltä ajoilta kun ei tarvinnut manata leveyttänsä, eikä miettiä junassa istuessa että näkyykö läskit.


Tänä aikana vielä viihdyin itsenäni.


Tämä kuva ompi otettu n. vuosi sitten, tässä alankin oleen jo pullukka.


Tämä kuva on otettu nyt aika lähiaikoina. Verratkaa ekaan ja tähän niin huomaatte jo pelkästä naaman muodosta.



Se, kuinka laiha joskus olin, ilmenisi varmasti parhaiten kuvasta jonka kaverini joskus otti laivalla hytissä, kun sain raivarin, etsiessäni jotain tavaraa laukusta mitä ei sitten löytynyt. Ja minkä takia en tätä kuvaa näytille laita, johtuu kuvakulmasta. Nimittäin kaverini otti kuvan juuri sillä hetkellä kun järjestin itkupotkuraivaria kontillani olkapäät maassa ja takapuoli kameraan. Eihän siinä nyt mitään irstasta ole´, kun on vaatteet päällä ihan normaalisti mutta kumminkin.

Jospa kumminkin lopettaisin tämän ruikuttamisen tältä päivältä, ja painuisin nukkumaan. :)

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti