Oli tässä sopiva toimeton hetki, että ehti miettimään kahvia. Ekat kahvit muuten tänään, huh. Aamulla en juonut kun olin kaverillani yökylässä ja en siellä viitsinyt alkaa kaivamaan kahvinkeitintä jostain jääkaapin päältä, hän itse kun ei juo kahvia.
Koulussakaan en sitten vaivautunut maksamaan kahvista koko päivänä 90 senttiä. Kotona aloin tekemään sitä sun tätä, joten unohdin koko kahvin sitten.
Koulussa oli kummallinen päivä. Mikään ei tuntunut menevän niinkuin olisi pitänyt, koko maailma näytti ihan erilaiselta kuin ennen ja olin siitä tooodella ihmeissäni. Mikä lie ''kohtaus'' sekin sitten taas oli. Aamulla sain jopa tekokynteni tasan keskeltä halki, kun meinsin liukastua koulun rappusilla mutta sain sitten napattua oven kahvasta kiinni ja luotua tämän taideteoksen.
Huomasin myös että en osaa pätkääkään ruotsinkieltä, enkä oikeastaan edes halua. Minä en pidä Suomea kaksikielisenä maana. Muutenkaan tuo kieli ei kiehdo millään tavallla niin miksikös sitä sitten turhaa puhumaan. Toki nyt aion sen verran teeskennellä että pääsen kurssista läpi, unohdan kyllä kaiken sitten kun kurssi on ohi. Minulla on siis erittäin hyvä unohtamisen taito. Muistan paljon pieniäkin asioita pitkien aikojen takaa, mutta pystyn melkeimpä ''päättämään '' asioiden muistissani pysymisestä. Mutta vain tiettyjen, valitettavasti tietenkin kaikki todella inhottavat ja loukkaavat asiat pysyy mielessä liiankin hyvin.
Tällä hetkellä minua vaivaa se että haluaisin purkaa mieltäni oikein kunnolla, koska huomaan siellä olevan jotain mikä olisi hyvä saada ulos, mutta en vain saa puhuttua. Kasvotusten kenenkäään ystävän kanssa puhuminen tuntuu aivan mahdottomalta, ja jos yritän jollekkin kirjoittaa viestiä tietokoneen tai kännykän kautta, pyyhin tekstin pois 300 kertaa ja lopulta päätän olla sanomatta koko asiaa. Valittamista olisi tietyistä asioista niin paljon, että jos menen ja kerron ne kaikki samaan syssyyn, alkaa ihmiset ajattelemaan että olen todella negatiivinen ja inhoittava ihminen. Etten muka iloitsisi mistään. Mutta kun pää on sillä hetkellä täynnä murheita, en jaksa hirveästi hihkua kaikista kivoista asioista, vaikka niitäkin on.
Tuota viimeistä osaa tästäkin tekstistä olisin kokoajan halunnut pyyhkiä pois, koska pelkään että te lukijat luulette minua turhan päiväiseksi valittajaksi, mitä en halua olla. Tämä nyt oli taas tällainen valituksen täyteinen kirjoitus, mutta kivojakin tulee kun olen nyt saanut hieman marista. Niitä sitten vain odotellessa, lukemisiin :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti