Vuoden 2012 saldoa.... (vähän 2011 joulukuultakin)

Hmm, pitkästä aikaa voisi näyttää teille mitä on tullut osteltua tässä lähi aikoina :)
Minuun on iskenyt aivan järkyttävä raitahulluus, silmäni imuroi kaikki raitaset vaatteet muiden seasta kun kaupoilla tepastelen.

Idan kanssa joulukuisen perjantain kirpputori reissulta onnistuin haalimaan ostoskoriini vaikka tiesmitä! Kerrankin minua onnisti kirppareilla jopa vaatteidenkin suhteen.

Tämän ihanuuden meinasin missata kokonaan, kun se oli piilossa muiden jakkujen takana O.O Pieni liike toisen ihmisen väistämiseksi voi joskus tuoda jotain todella mukavaa näkökenttään, niinkuin nytten!!

Samaisesta paikasta kun tuo edellinen, löysin ihanan, lyhyen samettijakun, joka sopii melkolailla kaikkiin asukokonaisuuksiin :) (hähähää Ida ollaanko ees samiksia ny hä? )

Tämän päivän asuna toimi tuo edellisen kuvan jakku, sekä mekko jonka löysin kirpparilta, naurettavaan 1 euron hintaan.

Löysin myös talvitakin itselleni, siitä olen todella iloinen :) Tosin en kirpparilta, en laisinkaan. Hintaa tuli todella suolaisen paljon mutta ompahan laadukas ja lämmin takki. Allekkin mahtuu mukavasti joku huppari.
Vyö on omani, ei siis kuulunut takkiin :)

Ja sitten päästäänkin siihen 2012 vuoden ostos saldon ekaan ostokseen eli näihin jumalallisiin tappokenkiin<3

Kyseiset kengät kun halusin tunkea jalkaani kun hiimailtiin koskikeskuksessa, muuten sujui ihan hyvin, mutta Glitterissä huomioni hallitusta astelusta kääntyi korujen katseluun ja lukossa olevaan korvaani, jolloin lensin komeasti suoraan takamukselleni!! Voi sitä naurun määrää, itsellensä nauraminen on parasta! Onni tässä oli etten saanut mitään hyllyä vedettyä mukaani :)!

Nyt riittää ostelu hetkeksi. Onneksi minua lohduttaa kiiiiva saapuva tilaus joko tällä tai seuraavalla viikolla, josta löytyy kaikkea mukavaa :) Niistä sitten myöhemmin kun ne saan kätösiini!

Hohhoh, voi sanoa että eipä ole ollut pitkään aikaan yhtä hauskaa vuoden vaihdetta !
Vaikken noin yleensä tue alkoholin nautiskelemista isommin, niin nyt meni vähäsen (aika paljonkin?) överiksi. Syytän siitä täysin Idaa ja Mimmaa!
Mutta hauskaa ainakin oli.
Tuntuu vahvasti siltä että vuoden 2011 ongelmat jäivät loukkuun menneen vuoden lokeroon suurimmiltaan. Toivottavasti tämä fiilis pysyy, koska haluaisin taas olla oma, vahva ja iloinen itseni :)
Kiitoksia paljon kaikille hauskasta illasta !

Nyt alkaakin sitten pähkäily tuon muuton kanssa, viikon päästä suunnitelmien mukaan pitäs kaikki kamat olla toisella asunnolla, mutta saapahan nähdä sitten :) Toivon ainakin näin, koska olis jo niiiiin kiva asua siellä uudessa kämpässä, se on niin hiiieno ja siellä on ennen kaikkea lämmmin<3
Tämä vanha kämppä kun on oikea jääkaappi, huppari päällä saa nukkua ja villatossut jalas täytyy olla kokoajan tai jäätyy varpaat ja katkeaa.

Joulu tuli ja meni. Muutto tulossa !

Kaikesta jouluttomuudesta huolimatta voisin sanoa että tänä vuonna oli paras jouluaatto kaikista.
Sain olla ihan rauhassa, äidin ja kissojen kanssa kotona.
Syötiin tooodella maistuvaa ruokaa ja jaettiin vähäiset lahjat mitä oli tullut hankittua.
Ei ylimäärästä hösötystä, ei kuusen koristelua, ei joululaulujen soittoa.
Mä en oo mikää jouluihminen, joten tällainen minimaalinen joulu riittää mulle mainiosti.

Pienenä miinuksena on ollut se että en ole saanut nukkua kunnolla, millon vaivaa unet, millon riehuvat kisuliinit. Kissat tässä on se vähäisempi osio.
Toisena yönä nään mitä painostavampia painajaisia, seuraavana yönä liiankin hyvää unta, jossa kaikki tuntuu järkyttävän todelliselta. Aamulla kun heräät moisesta unesta, et voi kun kirota että saamari soikoon, miksi aina vaan unta?
Noh, ei pidä unien antaa ottaa valtaa, eiköhän tässä jotenkin keikuta eteenpäin :)

Tiedossa onkin iso asia tulossa, meinaan muutto. Nyt meni lopullisesti hermo tuon nykyisen kämpän miinuksiin, eli jäätävään kylmyyteen, seinien lävitse kuorsaavaan naapuriin jonka herätyksen soidessa se kännykän tärinä kuuluu joka aamu klo 6.00 minun asuntooni. Ja tottakai herään siihen.
Ja kotitieni täydelliseen hiekoittamattomuuteen, en jaksa tänä talvena taas lennellä persiilleni!
Kiitokst ihanan kämpän löytymisestä kuuluu äitini kampaajalle, joka ystvällisesti kertoi meille että tietää yhden hyvän asunnon joka olisi tyhjänä. Menin sitten katsomaan kyseistä asuntoa, hieman ensiksi epäilin kun kuulin että se on yksiö. Mutta se olikin järkyttävän iso ja ihana sellainen.
Nytten onkin tiedossa sitten uudenvuoden lomassa raivokasta pakkaamista ja siivoomista. En ole pitkään aikaan ollut näin innoissani. :)
Esittelen teille vanhan asuntoni pienimuotoisesti joko seuraavassa tai sitä seuraavassa kirjoituksessa, kun en ole sitä aiemmin tehnyt :)

Sleep little girl, sleep well, ( in your dreams....)

Äääääh!!! Mä sekoon ihan justiinsa. Tää yö vaikutti niin hyvältä, olin ihan umpi väsynyt ja taantunut menemään nukkumaan jo kun kello oli 23.15.. Noh, menin sänkyyn ja kuuntelin musaa, nukahtelinkin jopa. Mutta sitten... Herään. Ja ei tuu uni enää irveelläkään :(
Kello on taas tutusti 1.34 ja minä kukun väsyneenä mutta täysin unettomana tääällä kämpässä. Nälkäkin ois mutta kun vaihtoehdot on kaurapuuro ja maksalaatikko nii ei hemmetti.
Aattelin sit nousta hetkeks ylös kun ei tuntunut että sais nukuttua, kattotaa nytte että moneltako oikeesti saan taas unta. Tuleepaha taas pitkä keskiviikko päivä...

Unettomuutta öisin , ruoka-haluttomuutta päivisin ja nii edelleen? Oisko kellään mitää keinoo jolla pääsis niinku takas normaaliin rytmiin?
Ei taho niinku kiinnostaa tällane pelleily enää kauhee kauaa...

Let your heart stop beating.

Vajoomispiste teksti, älä lue jos vituttaa vinkuvat ihmiset.

Heart attack. Suomeksi sydänkohtaus. Sitäkö mä tässä poden? Tosin en tappavaa. Mutta epämukavalta se tuntuu ku välil tuntuu että syke on hitaampi ku veden pääl lipuva lehti ja toisene hetkenä tuntuu että se on ku pyörivä pallo koskessa.

Ei ehkä oo viisasta raakkua hereillä 2 aikaan yöllä, kun seuraavana aamuna pitää raahautua vielä töihin. Sitten alkaa viikonloppu. Jota en kyl haluais kohdata taaskaan.
Ehei, ei ahista. Pääseekö tästä enää ku ylemmäs tästä pisteestä? Ku vaa joku laskis sen köyden tänne perkelee mullan alle missä täl hetkel virun. Et pääsis joskus kiipee ylös täältä.

Ei tässä oo järkee mennä nukkumaan kun ei väsytä, ei nukuta eikä tuo mieleni mihkään oo vielä sammunut.
Pitemminkin tuntuu että elän uni maailmaani, eläny jo muutaman päivän. Se on kauhee tunne se ku vois hukkua siihen ahistukseen, minkä jälkeen on aivan saatanan ihana herää, ja tajuta että hah, se oliki vaa unta. Ei tunnu enää nii pahalta.
Ainut paha täs vaa on että mä en herää tästä fiiliksestä. En ainakaa mikäli tää meno jatkuu tällasena. Ei sitä auta ku kestää ja toivoo että joskus löytäs sen aukon jäässä, josta pääsee kiipeen takas jään päälle sieltä hyytävästä vedestä.

Taas sopii Turmion kätilöiden Pirun nyrkki hyvin fiiliksiin.

Ärsytyksen valtakunta :(

Määääh, nyt iski taas itkupotkuraivari aalto. Tuhlasin koko illan siihen että aloin tekeen mekkoa. Joka aluksi tuntui tosi kivalta ja kaikki suju. Sitte meni taas pahasti pielee ja ny ei jaksa enää mitää. Ottaa vaa päähän ku koko ilta meni IHAN hukkaan. Oisimpa vaan jatkanu sen takkini muokkaamista, tulis seki ehkä joskus valmiiks.... Mutta nyt kello on jo kymmenen = hiljaisuus ja muutenkaan nyt ei kiinnosta enää mikää.

Enkä oo enää ees varma haluunko olleskaa tulla ompelijaks. Ikinä ei meinaa mikää onnistua. Saatika sitten ku pitäs miettii että joskus tätä pitäs tehdä työks ja hirvees kiirees saada jotai onnistuunkin? No way.
Koulussa tunneiltakin kun meno näyttää enemmän tältä:

kuin tältä:

Noh, suunnitelmissahan minulla on toinenkin koulutus, eli modisti.
Itselle kun parempaa tekemistä on aina ollut kaikenlainen näprääminen, niin tunnen parhaaksi mennä kyseiselle linjalle tekemään sitä mistä nautin.
Toki käyn tämän masentavan vaatetusalankin lävitte, kun sitä on enään puoli vuotta jäljellä.

Lisäksi mua ärsyttää oma itseni, kun olen paisunut parin vuoden aikana ties kuinka monta kiloa. Nyt yritän asiaan saada jotain muutosta mutta kun tuppaan olemaan armottoman laiska. Tykkäisin kyllä käydä lenkillä mutta en uskalla yksin lähteä iltaisin tuonne käppäileen. Tiesmitä hulluja sielläkin menee. Ja vaikkei menisikään, rakas mielikuvitukseni saisi ne kyllä luotua taakseni.
Myöskin se ärsyttää että en saa siivottua tätä helvetin kämppää, juuri kun sen sain siedettävään kuntoon, aloitin tämän kirotun mekko projektin ja taas kaikki on hujan hajan.
Stressiä lisää myös se, että tajusin tänään, kuinka aika loppuukaan keskiviikkona, aika siis suorittaa itseopiskeltava mestarimyyjä koulutus lävitte. Nyt tuli sitten mega kiire ja stressi, ja sitähän mä näissä mielentiloissa kaipaankin kovasti :(

No jaah, jospa tästä menen marisemasta.